(Markku Kortesmaa)
Kantaisämme Henrikin alkuperä on edelleen hämärän peitossa.
Kirjoittaja on isälinjainen Henrik Antinpoika Luoma-Mieltystä Luoman talon isäntien kautta, mikä mahdollistaa Y-DNA-tutkimuksen. Tulosten mukaan haplo-ryhmä on läntistä tyyppiä I1a ja sen M253-mutaatio, alaklaani L258. L258-haplo on rautakauden alkupuolella germaanisesta Etelä-Skandinaviasta Suomeen saapunut ja runsastunut Satakunnan-Pirkanmaan alueella. Se on myös hyvin yleinen Etelä-Pohjanmaalla, jonne se on levinnyt asutuksen levittäytymisen myötä.
Henrikin poikien keskinäisen sukulaisuuden varmistaminen tehtiin DNA-tutkimuksella. Tällä varmistui, että Henrikin Y-haplotyyppi oli sama kaikissa sukulinjoissa. Verratut tulokset olivat Simon ja Tuomaksen sukuhaaroista ja vain kahden markkerin erolla testissä Y-DNA67 eli 67:llä markkerilla (Markku Kortesmaa, Kimmo Simomaa). Ero johtuu kymmenen sukupolven aikana kummassakin isälinjassa syntyneistä perimän muutoksista herkästi muuntuvissa markkereissa.
Tietokannasta löytyi myös osuma amerikkalaisesta henkilöstä (Dale Ranta), joka voitiin todeta olevan Tuomaksen sukuhaaraa Alavudelta. Häneenkin ero oli kaksi markkeria, mikä vahvisti tuloksen oikeellisuuden.
Henrikin alkuperää voidaan selvittää DNA-testien markkeri-osumia vertaamalla muihin kannassa oleviin näytteisiin. Paras tulos on vain kolme eroavaisuutta sisältävä Erkki Laurinpoika Korpi (e. Kiikka), 1520–1601, Ilmajoelta (Juhani Aittomäki). Tämä tarkoittaa, että meillä on yhteinen esi-isä kymmenen sukupolven takaa 90 % todennäköisyydellä. Kolme muutakin osumaa löytyy kolmen erolla, mutta erot ovat keskenään eri markkereissa ja eri puolilla Suomea.
LÄHIMMÄT DNA-TULOKSET
Erittäin lupaava osuma kannassa on Tuomas Matinpoika Hakala, s. 1550, Teuvalta. Kaksi eri henkilöä on antanut yhtenevän näytteen, jossa muutokset ovat kohdistuneet juuri samoihin herkästi muunteleviin markkereihin.
Henrikin haplo-tyyppi voidaan määrittää takaperinpäättelyllä kolmesta näytteestämme. Ratkaisevat markkerit ovat kolmen yhdistelmä 22, 35-38, 11 (numerot tarkoittavat kooditettuja DNA-jaksoja STR-markkereissa DYS570, CDY, DYS442). Tässä on eroa teuvalaiseen tulokseen 21, 35-38, 12 vain kaksi markkeria, mikä tarkoittaa, että yhteinen esi-isä on n. 400 vuoden takana ottaen huomioon, että myös heillä on tapahtunut muuntelua. Heille määritettiin oma alaryhmä I-BY176410.
Sukuseura teetti myös tarkemman analyysin Big-Y-500, jolla Y-kromosomista luettiin 500 markkeria. Tällä saatiin määritettyä oma tarkka haplo-tyypin alaryhmä I-BY48306 (s. 1600-luvulla). Se tulee omaksi haaraksi puun oksan L258 –> BY97777 alle (s. 1300-luvulla).
Ruotsalainen Christer Leopold oli teettänyt saman testin ja hänet oli määritetty samaan alaryhmään I-BY48306. Hänen tunnettu suora isälinjansa tulee Tukholmasta Mustasaaren kautta Sääksmäelle. Y-DNA67-testissä eroa häneen tulee viisi markkeria. Hänellä on kaksi omaa hyvin harvinaista muunnosta, joita löytyy vain muutama Suomessa. Tästä voidaan päätellä, että yhteinen esi-isä on n. 400–500 vuoden takana. Teuvalaisiin Leopoldin ero on kolme markkeria.
POISSULKEVA DNA-TESTAUS
Myllärin Antti Partasen isälinjan DNA-testaus
Historiakirjoitusten perusteella Ilmajoen Peräseinäjoen Myllärin Antti Partanen olisi savolainen ja todennäköisesti itäistä haplo-tyyppiä. Luoman talo perustettiin aivan Myllärin naapuriin ja on oletettu jonkin sukulaisuuden vaikuttaneen asiaan. Tässä voidaan käyttää DNA-tutkimuksen tulosta poissulkevaan päättelyyn.
Sukuseura teetti Y-DNA37-testin Antti Partasen tunnetulle suoraan isälinjaiselle jälkeläiselle. Tulos oli monella tapaa yllättävä. Osumia löytyi kannasta kymmenen ja kaikki läntistä tyyppiä I-M253, joka on myös Henrik Luoma-Mieltyn haplo-tyyppi. Tarkempi tutkimus kuitenkin paljasti, että Y-DNA37-testin tuloksissa eroa on 9 ja Y-DNA67-tuloksissa jopa 16 markkeria. Tämä tarkoittaa, että Henrikin ja Antti Partasen yhteinen esi-isä on jopa kahden tuhannen vuoden takana.
Tämän perusteella Henrik Luoma-Mielty ei ole tämän Antin poika, kuten jotkut sukututkijat ovat esittäneet.
Lähimmät tulokset löytyivät Kurkijoelta ja Ähtäristä. Yllättävintä on, että kaksi testitulosta antaa sukulaisuuden Kurkijoella vuonna 1765 kuolleeseen Heikki Matinpoika Kiiskeen, joista toinen jopa nollaerolla. Tämä tukee selvästi itäistä alkuperää. Kurkijoki oli luovutetun Karjalan alueella Laatokan rannalla. Karjalan maanviljelysasutus on syntynyt aikoinaan Hämeestä päin, siksi haplo-ryhmä I-M253 on mahdollinen. Kaikkiaan I-haploa on Itä-Suomessa 20 % väestöstä.
Testin onnistumisesta saatiin myös vahvistus, sillä kannasta löytyi amerikansuomalaisen Marvin Rannan tulos nollaerolla. Hän on Antti Partasen jälkeläisiä suoraan isälinjassa.
Jos Henrik ei ollut, niin olisiko sitten Kaisa ollut Mylläristä, sillä myös hänen isänsä oli patronyymin mukaan Antti? Tämä mahdollisuus on entistä todennäköisempi, sillä Antilla oli tytär Kaisa, jonka syntymävuosi voidaan päätellä samaksi kuin Kaisa Antintytär Luoma-Mieltyn.
Testituloksista viisi johtaa 1500-luvulla Ähtärissä eläneeseen Sipi Seppään vain kahden markkerin erolla. Henkilökohtaiset muunnokset 500 vuoden ajalta huomioiden tämä viittaa läheiseen sukulaisuuteen. Ähtärissä on paljon savolaisia uudisasukkaita.
Sipi Sepällä oli poika Sipi Sipinpoika Mäki, joka oli Ähtärin Hankaveden kylän talon isäntä 1586–1631.
Lapset:
1. Tytär
2. Tuomas 1629–1649
3. Pekka 1629–1638
4. Heikki 1630–1659
Helposti voisi päätellä, että tuo Sipi Sipinpoika olisi Antti Partasen isä, koska jossakin on verokirjoihin kirjattu Antti Sipinpoika (Antti synt. 1625). Mutta mistä nimi Partanen?
Asiaa kannattaa tutkia enemmän, sillä Sipi-sukuisten keskinäiset erot ovat osin suurempia kuin Antin ero heihin.