Mieltyn Kaisan helluntaihame

(Riikka Kalmi)
Orismalan Mieltyn suvun esiäidillä Kaisalla ei ollut kovinkaan mukava syksy vuonna 1743. Hänet haas­toi Isossakyrössä pidetyille syyskäräjille Ventälän kylän Jussilan emäntä Maria Juhontytär. Peräsei­näjoelta Luoman uudistilalta miehensä Heikki An­tinpojan ja lastensa kanssa Isonkyrön Mieltyyn muuttanut Kaisa Antintytär oli jo vanha nainen. Ikää Kaisalla oli tuolloin 79 vuotta.

Kiista käräjillä koski hametta, jonka Kaisa olisi Ma­rian mukaan ottanut häneltä.

”Emäntä Maria Juhontytär Ventälän kylästä haastoi käräjille Kaisa Antintyttären Mieltyn talosta Oris­malan kylästä koskien sarkaista päällyshametta, jonka Kaisa olisi ottanut viime helluntaiaamuna, silloin kun hän itse makasi sairasvuoteessa.” (Isonkyrön syyskäräjät 10.-12.10.1743, S.201 mf ES 2104)

Maria vaati, että Kaisan olisi palautettava hame ja maksettava oikeudenkäyntikulut. Kaisa ihmetteli kovasti Marian hameväitettä ja kertoi itse käräjillä seuraavaa:

”Hän oli helluntaipyhää edeltävänä sunnuntaina, jolloin tiet olivat olleet hyvin likaisia, jättänyt pääl­lyshameensa säilytettäväksi kantajan luo, koska hän oli vanha nainen eikä voinut pitää sitä yllään kotimatkallaan. Sittemmin helluntaiaamuna hän oli mennyt kantajan kotiin hänen ollessa sairaana ja pyytänyt hamettaan takaisin, jolloin kantajan pojan vaimo Kreeta oli sen hänelle heti antanut.” (Isonkyrön syyskäräjät 10.-12.1743, S.202 mf ES 2104)

Mahtoi Kaisaa kismittää se, että Maria väitti häntä hamevarkaaksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että tuolloin käytettykin hame oli rahanarvoista tava­raa. Listattiinhan vainajien vaatteetkin perukirjois­sakin yksitellen. Käräjäpöytäkirjasta ei ilmene Kai­san hameen väriä, mutta lampaanvillasta kudottu sarkahame lienee ollut kuitenkin se Kaisan parem­pi hame, olihan se ollut hänen yllään kirkosta tul­lessa.

Kaisa marssitti oikeuteen kolme naista todista­maan puolestaan. Vaimo Priita Martintytär, leski Maria Juhontytär ja piika Kreeta Pietarintytär an­toivat jäävittöminä käräjävalansa.

Priita Martintytär kertoi, että Kaisa oli sanonut hänelle helluntaipäivänä, että oli jättänyt pääl­lyshameensa Jussilan taloon ja hakenut sen siel­tä takaisin. Maria Juhontytär taas totesi olleensa Jussilan talossa, kun Kaisa oli tullut hakemaan hamettaan. Maria kertoi, että kantajan pojan­vaimo Kreeta oli sen Kaisalle antanut eikä tuol­loin sairaana ollut kantaja ollut siitä mitään sa­nonut.

Kreeta Pietarintytär puolestaan sanoi, että hän oli tavannut Kaisa Mieltyn kirkkomatkalla viime keväänä helluntaita edeltävänä sunnuntaina. Kaisa oli hänelle sanonut jättäneensä päällysha­meensa Jussilan taloon säilytettäväksi helluntai­hin saakka, koska oli ollut niin likaista.

Jussilan emännän väite kumoutui siis kolmen luotettavan todistajan toimesta. Oikeus vapautti Mieltyn Kaisan syytteestä ja päätti, että sarka­hame pysyy Kaisalla. Jussilan Maria Juhontytär joutui puolestaan maksamaan Kaisan oikeuden­käyntikulut eli 16 äyriä.

Henkilöistä:

Syksyllä 1743 Jussilassa asui isäntä Antti Antin­poika s. 1711 ja hänen vaimonsa Maria Hannun­tytär Ulvinen s. 1712 sekä isännän leskiäiti Maria Juhontytär s. 1682.

Maria Juhontytär oli siis noin 61-vuotias haas­taessaan Mieltyn Kaisan käräjille. Maria Juhon­tytär Jussila oli vanhaa Jussilan sukua, hänen isänsä Juho ja veljensä Jaakko Juhonpoika olivat olleet Jussilan isäntiä ennen isoavihaa. Isonvi­han jälkeen talon omistus vaihtui muutamaan otteeseen ja talossa asuivat muun muassa 1720- ­ja 1730-luvuilla nimismiehet Bertil Myrell ja Jo­han Collin vaimoineen. Antti Antinpoika il­maantui talon isännäksi vuonna 1737.

Mieltyssä puolestaan isäntäpariskuntana oli syyskäräjien aikaan Kaisan poika Simuna Hei­kinpoika s. 14.10.1694 Ilmajoki ja hänen toinen vaimonsa Aune Pentintytär Ulvinen s. 1694. Si­munan äidin Kaisa Antintyttären s. 1664 mies Heikki Antinpoika Mielty s. 3.1668 oli kuollut vuotta aiemmin eli heinäkuussa 1742.