(Markku Kortesmaa)
The origin of our ancestor Henrik is still shrouded in mystery.
The author is Henrik Anderson Luoma-Mielty’s a patrilineal descendant through the ancestors of the Luoma house, which allows for Y-DNA research. According to the results, the haplogroup is of the western type I1a and its M253 mutation, subclan L258. The L258 haplogroup arrived in Finland from Germanic southern Scandinavia in the early Iron Age and became abundant in the Satakunta-Pirkanmaa region. It is also very common in Southern Ostrobothnia, where it has spread with the spread of settlement.
The relationship between Henrik’s sons was confirmed by DNA testing. This confirmed that Henrik’s Y-haplotype was the same in all lineages. The results compared were from the Simon and Thomas branches of the family and with only difference of two markers in the Y-DNA67 test, i.e. 67 markers (M. Kortesmaa, K. Simomaa). The difference is due to genetic changes in both paternal lineages over ten generations in the highly variable markers.
The database also found a match for an American person (D. Ranta), who could be identified as being from Thomas’ family branch from Alavus. The difference from him was also two markers, which confirmed the correctness of the result.
Henrik’s origins can be determined by comparing the marker matches of DNA tests with other samples in the population. The best result is Erkki Laurinpoika Korpi (née Kiikka), 1520–1601, from Ilmajoki (J. Aittomäki), which contains only three differences. This means that we have a common ancestor ten generations back with a 90 % probability. Three other matches can be found with a difference of three, but the differences are in different markers and in different parts of Finland.
LÄHIMMÄT DNA-TULOKSET
Erittäin lupaava osuma kannassa on Tuomas Matinpoika Hakala, s. 1550, Teuvalta. Kaksi eri henkilöä on antanut yhtenevän näytteen, jossa muutokset ovat kohdistuneet juuri samoihin herkästi muunteleviin markkereihin.
Henrikin haplo-tyyppi voidaan määrittää takaperinpäättelyllä kolmesta näytteestämme. Ratkaisevat markkerit ovat kolmen yhdistelmä 22, 35-38, 11 (numerot tarkoittavat kooditettuja DNA-jaksoja STR-markkereissa DYS570, CDY, DYS442). Tässä on eroa teuvalaiseen tulokseen 21, 35-38, 12 vain kaksi markkeria, mikä tarkoittaa, että yhteinen esi-isä on n. 400 vuoden takana ottaen huomioon, että myös heillä on tapahtunut muuntelua. Heille määritettiin oma alaryhmä I-BY176410.
Sukuseura teetti myös tarkemman analyysin Big-Y-500, jolla Y-kromosomista luettiin 500 markkeria. Tällä saatiin määritettyä oma tarkka haplo-tyypin alaryhmä I-BY48306 (s. 1600-luvulla). Se tulee omaksi haaraksi puun oksan L258 –> BY97777 alle (s. 1300-luvulla).
Ruotsalainen Christer Leopold oli teettänyt saman testin ja hänet oli määritetty samaan alaryhmään I-BY48306. Hänen tunnettu suora isälinjansa tulee Tukholmasta Mustasaaren kautta Sääksmäelle. Y-DNA67-testissä eroa häneen tulee viisi markkeria. Hänellä on kaksi omaa hyvin harvinaista muunnosta, joita löytyy vain muutama Suomessa. Tästä voidaan päätellä, että yhteinen esi-isä on n. 400–500 vuoden takana. Teuvalaisiin Leopoldin ero on kolme markkeria.
POISSULKEVA DNA-TESTAUS
Myllärin Antti Partasen isälinjan DNA-testaus
Historiakirjoitusten perusteella Ilmajoen Peräseinäjoen Myllärin Antti Partanen olisi savolainen ja todennäköisesti itäistä haplo-tyyppiä. Luoman talo perustettiin aivan Myllärin naapuriin ja on oletettu jonkin sukulaisuuden vaikuttaneen asiaan. Tässä voidaan käyttää DNA-tutkimuksen tulosta poissulkevaan päättelyyn.
Sukuseura teetti Y-DNA37-testin Antti Partasen tunnetulle suoraan isälinjaiselle jälkeläiselle. Tulos oli monella tapaa yllättävä. Osumia löytyi kannasta kymmenen ja kaikki läntistä tyyppiä I-M253, joka on myös Henrik Luoma-Mieltyn haplo-tyyppi. Tarkempi tutkimus kuitenkin paljasti, että Y-DNA37-testin tuloksissa eroa on 9 ja Y-DNA67-tuloksissa jopa 16 markkeria. Tämä tarkoittaa, että Henrikin ja Antti Partasen yhteinen esi-isä on jopa kahden tuhannen vuoden takana.
Tämän perusteella Henrik Luoma-Mielty ei ole tämän Antin poika, kuten jotkut sukututkijat ovat esittäneet.
Lähimmät tulokset löytyivät Kurkijoelta ja Ähtäristä. Yllättävintä on, että kaksi testitulosta antaa sukulaisuuden Kurkijoella vuonna 1765 kuolleeseen Heikki Matinpoika Kiiskeen, joista toinen jopa nollaerolla. Tämä tukee selvästi itäistä alkuperää. Kurkijoki oli luovutetun Karjalan alueella Laatokan rannalla. Karjalan maanviljelysasutus on syntynyt aikoinaan Hämeestä päin, siksi haplo-ryhmä I-M253 on mahdollinen. Kaikkiaan I-haploa on Itä-Suomessa 20 % väestöstä.
Testin onnistumisesta saatiin myös vahvistus, sillä kannasta löytyi amerikansuomalaisen Marvin Rannan tulos nollaerolla. Hän on Antti Partasen jälkeläisiä suoraan isälinjassa.
Jos Henrik ei ollut, niin olisiko sitten Kaisa ollut Mylläristä, sillä myös hänen isänsä oli patronyymin mukaan Antti? Tämä mahdollisuus on entistä todennäköisempi, sillä Antilla oli tytär Kaisa, jonka syntymävuosi voidaan päätellä samaksi kuin Kaisa Antintytär Luoma-Mieltyn.
Testituloksista viisi johtaa 1500-luvulla Ähtärissä eläneeseen Sipi Seppään vain kahden markkerin erolla. Henkilökohtaiset muunnokset 500 vuoden ajalta huomioiden tämä viittaa läheiseen sukulaisuuteen. Ähtärissä on paljon savolaisia uudisasukkaita.
Sipi Sepällä oli poika Sipi Sipinpoika Mäki, joka oli Ähtärin Hankaveden kylän talon isäntä 1586–1631.
Lapset:
1. Tytär
2. Tuomas 1629–1649
3. Pekka 1629–1638
4. Heikki 1630–1659
Helposti voisi päätellä, että tuo Sipi Sipinpoika olisi Antti Partasen isä, koska jossakin on verokirjoihin kirjattu Antti Sipinpoika (Antti synt. 1625). Mutta mistä nimi Partanen?
Asiaa kannattaa tutkia enemmän, sillä Sipi-sukuisten keskinäiset erot ovat osin suurempia kuin Antin ero heihin.